Pirjo Kivimäki-Krouvila

Tein ensimmäisen sulatustyöni (kuva) omassa pienessä lasiuunissani vuonna 1998. Se oli aika vaatimaton aikaansaannos, mutta sytytti lopullisesti intohimoni tähän vaativaan materiaaliin. Koin onnistuneeni.

Siitä alkoi tutkiminen, jatkuvat kokeilut ja etsiminen. Taiteellinen matkani oli alkanut.

Työvälineeni olivat lasiveitsi ja pieni hiomakone. Materiaalina käytin valmista sulatuskelpoista lasilevyä ja sen kanssa yhteensopivia lasitikkuja. Nämä ovat materiaalejani edelleenkin.

Kaikki tuotantoni perustuu käsityöhön. Teen itse kaikki ne monet työvaiheet, jotka tarvitaan ennen kuin lopullinen työ on valmis ja asettunut muotoonsa.

Haen kokemuksia ja vaikutteita ympäriltäni, missä liikunkin. Luonnossa rauhoitun, vedän syvään henkeä metsän siimeksessä tai meren aavalla. Kaupunkien urbaani syke ja matkat maailmalla saavat mielikuvitukseni liikkeelle ja tarjoavat inspiraation siemeniä. Kotimaan syksyn pitkä pimeä herättää aistini eikä anna rauhaa. Silloin kynä piirtää paperia, vaatii ja tekee ehdotuksia.

Töissäni värikylläiset mielikuvani asettuvat järjestykseen, värit tasaantuvat ja kuviot rauhoittuvat. Alun kirkas, läpikuultava lasimateriaali on matkani varrella vaihtunut himmeään opaalilasiin. Muoto on säilyttänyt selkeän mutkattomuutensa, mutta kuviot ja lasin pinta ovat alkaneet kasvaa volyymia…